Siis joulusta.. Söin aivan uskomattomia määriä ruokaa muutaman päivän ajan ja sitten tietty oksensin aina tilaisuuden tullen. Kerran tai kaksi onnistuin pitämään yhden kinkkusiivun tai yksinäisen suklaapalan sisällä. Punnitsin itseni äsken ja olen taas 2 viikossa tiputtanut 2 kiloa..

Meillä on ollu perinne jo vuosia, että 25.pvä lähdetään kaveriporukalla juomaan ja baariin. Joulu melkeinpä on ainoata aikaa kun kaikki muuallekin muuttaneet ovat yhtäaikaa täällä kotikonnuilla.. mullahan se tietysti taas lähti lapasesta ja nyt on kauhee morkkis.. Saatiin joululahjaks iso viskipullo kaverilta ja se oli sellaisessa peltirasiassa, mut ei ole enää.. hain sen kaverien kanssa kun tiesin ettei mies ole kotona ja imaisin naamariin. Siitä on todella paha mieli koska tiiän että jos tuo siippa huomaa sen puuttuvan niin multa lähtee pää.. joudun varmaan käydä ostaa sen tilalle toisen kunhan saan rahat muutaman pvän päästä. :(

Menihän siinä reissussa taas 3 pvää, en osaa enää ottaa vaan yhtenä iltana. Pitäis yrittää nyt jättää vähemmälle juomista ja keskittyä perheeseen ja tähän laihtumiseen, saattais tuloksiakin tulla nopeampaa kun ei viinan muodossa imis niitä kaloreita.. yhdessäkin olutlaatikossa niitä jokunen on.. heh. Ja toi viina alkaa muutenkin ottaa mun psyykkeen päälle ja elimistölle.. nytkään en uskalla mennä nukkumaan kun tiedän että tuolla pimeässä alkaa kaikki ajatukset painaa ja toiseksi mulla on kauheita rytmihäiriötä ollu viimeset pari tuntia. pelottaa ja vituttaa. suoraan sanottuna.

Yöt on mun lempiaikaa koska sillon ei kukaan valita siitä miten paljon oon netissä, mitä sieltä katselen ja kuinka paljon (ja kuinka monesti) syön. Tänä yönä mä oon syöny 2 pakettia nuudeleita, lihapullapaketin, konvehteja, suolatikkuja ja kinkkua.( se kinkku by the way on ihan karseeta oksentaa, maku ja haju on uskomattoman kuvottavia. ) Tuolla olis pakkasessa vielä litra jätskiä mutta mua palelee niin kovasti ettei pysty sitä nyt syyä. Mulla on 3 paitaa päällekäin ja silti tutisen vaikka istunkin ihan patterin vieressä. väsymys, darra ja syömättömyys on ihana yhdistelmä.

Ihan eka tavoitepaino on nyt sit saavutettu, seuraavaan vielä kymmenen jäljellä mutta jospa ennen kesää onnistuisin siinäkin.

 

Siis meinaan tähän aikaan aamusta.. eilen tosiaan tuli sitten otettua ihan reilulla kädellä. Kaveri asuu tossa muutaman kilsan päässä ja se oli jostain hommannu pari lavaa kaljaa, giniä, salmaria ja suomi-viinaa. Tokihan tää tyttö oli jo kengät jalassa ja kipittämässä kylään. hahah.  Nooh, se "kaveri" sammui jo aikalailla alkuillasta siihen niin mä join kaiken minkä irti sain ja palasin kotiin kuuntelemaan musiikkia spotifystä.

tyttö herää varmaan kohta ja muistin just et tänään on lapsilisäpäivä.. aattelin lähtee ostamaan vielä pari uupuvaa lahjaa kaupungista kunhan saan joltain pummattua kyydin. meille tuskin tulee kuusta tänä jouluna koska mä heitin kaikki joulukoristeet vahingossa roskiin tossa keväällä.. luulin sitä säkkiä roskapussiksi kun se rojotti keskellä eteisen lattiaa. :( kalliita on ne koristeetkin..

Sain kuitenkin mannerheimiltä sellaisen hyvämieli-kortin jolla saa hakee 70 eurolla ruokaa kaupasta. ilmeisesti sellainen jaetaan lapsiperheille ja mä olin yks onnekas muiden joukossa. Pitää hakee jotain joulusafkaa sillä vaikka itse en paljon pääse edes nauttimaan niistä. pitää tytön takia yrittää järjestää jonkinlainen joulu kotiinkin..

Tosiaan, mulla on 7-vuotta vanha tytär tän mun "mieheni" kanssa.. ollaan melkein 10 vuotta hengailtu yhdessä mutta nyt on suhde ollut viimeiset vuodet sellaista kiikkulaudalla keikkuilua. Se antaa mun majailla täällä talossaan eikä mun tarvii maksaa sille tästä oleilusta mitään vaikkakin välillä vähän nolottaa tämä loisena eläminen.. ei niillä tökäreillä oikein juhlita varsinkin kun ainoa harrastus on viinan juonti, joka sekin on melkoisen kallista. :/

Minä luulen että se odottaa mun muuttuvan ja parantuvan, vaikka en edes itse odottaisi itseltäni sellaista.. en uskalla nykyään luvata mitään kenellekään. Ei se siitä ole kiinni etten tahtoisi muuttua vaan siitä etten tiedä osaanko.. se on vaan helpompaa olla valmiiksi jo huono kaikessa, kuin että oikeasti yrität ja epäonnistut. 

 

Nyt on siis muutama päivä enää jouluun ja tietyllä tavalla odotan sitä aika kauhunsekaisin tuntein.. En ole käynyt mun vanhempieni tai mieheni vanhempien luona marraskuun ensimmäisen viikon jälkeen koska tiedän että siellä joutuu aina tilanteeseen jossa tarjottavista kieltäytyminen on miltei mahdottomuus, tai ainakin ruoasta eroon pääseminen on hyvin hankalaa huomiota herättämättä.

Mutsi epäilee mulla olevan syömishäiriö ja se on yksi syy miksi en siellä ole käynyt.. Toinen syy on, että ajoin reilu kuukausi sitten törkyratin ja autoni lunastuskuntoon jonkin todella typerän juolahduksen seurauksena. Ei se nyt ensimmäinen kerta ollut kun ajoin kännissä, mutta ensimmäinen kerta kun kiinni jäin ja ihan hyvä niin.. Äiti ei ollut asiasta kovinkaan otettu, kuten arvata saattaa.. Varsinkin kun seuraavan aamun lehdessä luki ettei mulla ole edes ajokorttia jota varten otin äidiltä aikaisemmin rahaa..se vaan jäi uusimatta. (eli rehellisesti sanottuna join ne rahat)

Mutta joo, Tänä aamuna painoin 65 kiloa ja se tietyllä tavalla masentaa koska oon jumittanut 67-65 välillä nyt miltei 2 viikkoa. Olen 167 cm pitkä. Elokuusta olen pudottanut 27 kiloa.. voi luoja oon ollut melkoinen valas vielä alkusyksystä.. :/ Kaverilla on jotain kuvia musta facebookissa jotka on otettu reilu vuosi sitten. Hyi miten järkyttävän näköinen voi olla edes itse sitä tajuamatta.

Mulla se yltiömäinen ahmiminen ei oo ihan niin yleinen oire kun mitä tuolta muiden blogeista/ keskustelupalstoilta oon lukenut, vaan oksennan kaiken mitä syön. Ihan normaalit terveellisetkin ruoat. En vain siedä sitä raskasta, pulleata oloa syömisen jälkeen vaikka ruokaa rakastankin. Toki välillä tulee ahmittua herkkujakin, mutta en ikinä voisi kuvitella vetäväni paria suklaalevyä tai kilokaupalla karkkeja.. ne ei ole edes mukavia oksentaa.

Yleensä vedän leipää ja tavallisii kaapista löytyviä ruokia. Syön-yökkään. Syön-yökkään. Useita kertoja päivässä. Liikuntaa en kovin kauheasti harrasta. mitä nyt tulee pari kertaa viikkoon käytyä ihan tavallisella kävelylenkillä ja silloinkin siedettävissä matkoissa mitattuna.

Mitä tohon mun alkoholismiin tulee niin silloin kun korkki aukeaa menee kevyesti neljäkin päivää putkeen ja silloin en syö mitään. Alkoholin kanssa mulla on ollut ongelmia jo pidemmän aikaa.. Se on vienyt multa monta rakasta ystävää, pari työpaikkaa ja luottotiedot varmaan loppuelämäksi.

En todellakaan ole ylpeä mistään mitä teen ja siksi varmaan tämän blogin avasin.. En voi oikeastaan puhua kenellekään TÄYSIN rehellisesti, itseäni tai tekojani puolustelematta joten kirjoitan ne ja sillä tavalla koitan uskaltautua ensimmäistä kertaa elämässäni käsittelemään niitä edes jollain asteella.

lisää myöhemmin..