Nyt on siis muutama päivä enää jouluun ja tietyllä tavalla odotan sitä aika kauhunsekaisin tuntein.. En ole käynyt mun vanhempieni tai mieheni vanhempien luona marraskuun ensimmäisen viikon jälkeen koska tiedän että siellä joutuu aina tilanteeseen jossa tarjottavista kieltäytyminen on miltei mahdottomuus, tai ainakin ruoasta eroon pääseminen on hyvin hankalaa huomiota herättämättä.

Mutsi epäilee mulla olevan syömishäiriö ja se on yksi syy miksi en siellä ole käynyt.. Toinen syy on, että ajoin reilu kuukausi sitten törkyratin ja autoni lunastuskuntoon jonkin todella typerän juolahduksen seurauksena. Ei se nyt ensimmäinen kerta ollut kun ajoin kännissä, mutta ensimmäinen kerta kun kiinni jäin ja ihan hyvä niin.. Äiti ei ollut asiasta kovinkaan otettu, kuten arvata saattaa.. Varsinkin kun seuraavan aamun lehdessä luki ettei mulla ole edes ajokorttia jota varten otin äidiltä aikaisemmin rahaa..se vaan jäi uusimatta. (eli rehellisesti sanottuna join ne rahat)

Mutta joo, Tänä aamuna painoin 65 kiloa ja se tietyllä tavalla masentaa koska oon jumittanut 67-65 välillä nyt miltei 2 viikkoa. Olen 167 cm pitkä. Elokuusta olen pudottanut 27 kiloa.. voi luoja oon ollut melkoinen valas vielä alkusyksystä.. :/ Kaverilla on jotain kuvia musta facebookissa jotka on otettu reilu vuosi sitten. Hyi miten järkyttävän näköinen voi olla edes itse sitä tajuamatta.

Mulla se yltiömäinen ahmiminen ei oo ihan niin yleinen oire kun mitä tuolta muiden blogeista/ keskustelupalstoilta oon lukenut, vaan oksennan kaiken mitä syön. Ihan normaalit terveellisetkin ruoat. En vain siedä sitä raskasta, pulleata oloa syömisen jälkeen vaikka ruokaa rakastankin. Toki välillä tulee ahmittua herkkujakin, mutta en ikinä voisi kuvitella vetäväni paria suklaalevyä tai kilokaupalla karkkeja.. ne ei ole edes mukavia oksentaa.

Yleensä vedän leipää ja tavallisii kaapista löytyviä ruokia. Syön-yökkään. Syön-yökkään. Useita kertoja päivässä. Liikuntaa en kovin kauheasti harrasta. mitä nyt tulee pari kertaa viikkoon käytyä ihan tavallisella kävelylenkillä ja silloinkin siedettävissä matkoissa mitattuna.

Mitä tohon mun alkoholismiin tulee niin silloin kun korkki aukeaa menee kevyesti neljäkin päivää putkeen ja silloin en syö mitään. Alkoholin kanssa mulla on ollut ongelmia jo pidemmän aikaa.. Se on vienyt multa monta rakasta ystävää, pari työpaikkaa ja luottotiedot varmaan loppuelämäksi.

En todellakaan ole ylpeä mistään mitä teen ja siksi varmaan tämän blogin avasin.. En voi oikeastaan puhua kenellekään TÄYSIN rehellisesti, itseäni tai tekojani puolustelematta joten kirjoitan ne ja sillä tavalla koitan uskaltautua ensimmäistä kertaa elämässäni käsittelemään niitä edes jollain asteella.

lisää myöhemmin..